Nándor Mikola: Talven valoa - abstrakteja akvarelleja
27.11.07 - 13.4.08
Professori Nándor Mikolan abstrakteista akvarelleista on koottu pimeä talvikauden vastapainoksi näyttävä kokonaisuus Talven valoa -näyttelyksi. Näyttely koostuu pääasiassa 80-, 90- sekä 2000-lukujen abstrakteista sekä abstrahoiduista maisemista. Vanhin yksittäinen työ on kuitenkin 60-luvulta peräisin oleva Mikolan informalistisen kauden ”Lamppu”.
Ahkerana maailmankävijänä Nándor Mikola teki visiitin myös Huippuvuorille. 1980-luvun puolivälissä tehdyn matkan jälkimainingeissa Mikola alkoi maalata yhä enemmän abstraktilla tyylillä. 90-luvulle mentäessä myös pensseli alkoi suurentua, eikä pienille pensseleille löytynyt enää paljoakaan käyttöä. Vesi sai olennaisen osan Mikolan akvarellitaiteessa, ja teosten koko kasvoi kasvamistaan. Mikola tekikin pitkään valtavan kokoisia akvarelleja ja käytti tekniikkanaan valutusta.
Taiteilijaystävä Tapani Tammenpää muistaa Mikolan saaneen aina uusia ideoita taiteeseensa. Olipa Mikola aikoinaan hankkinut teurastajalta lehmänhännän maalatakseen sillä abstraktejaan. Abstraktille taiteelle vapauduttuaan Mikola palasi siihen aina yhä uudelleen ja uudelleen maisemien, kukka-akvarellien ja asetelmien maalaamisen ohella. Abstraktitaiteilijana Mikolalta onkin tunnistettavissa useita eri kausia tyypillisine piirteineen. Varsin erottuvaa on Japanin ja Kiinan matkailun motivoima kalligrafiatyyppinen abstraktitaide.
Kaj Smeds: Akvarelleja ja serigrafioita
17.10. - 18.11.2007
Söderfjärdenin kupeessa Sulvalla asuva Kaj Smeds on ammatiltaan mainosgraafikko. H&suml;n on mies useiden Mustasaaren ja Vaasan alueella tunnettujen logojen takana. Piirt&suml;misen taito on hallussa, ja siitä on levinnyt intoa myös akvarellitaiteen puolelle. Keskeisenä Smeds pitää pelkistämistä, eikä siten käytä töissään juurikaan yksityiskohtia. Smeds maalaa mielellään kuivalle paperille, ja on ammentanut oppia myös N´ndor Mikolalta, jonka kanssa hän on ollut maalamassa luonnossa.
Kaj Smeds on siirtynyt luonnosta maalaamaan enimmäkseen sisätiloihin. Luonto on kuitenkin koko ajan läsnä Smedsin arjessa, sillä hänen lähimiljöönsä muodostuu pääasiassa pohjalaisesta pelto- ja metsämaisemasta. Kotimaiseman vuoden- ja vuorokaudenajat ovat käyneet tutuksi, ja juuri säätilojen vaihteluita ja luonnon olemusta eri aikoina Smeds on keskittynyt kuvaamaan monissa töissään. Toisista teoksista huokuu kylmyys ja pakkanen, toisista taas lämpö ja kesän kuumuus. Smeds myös painottaa akvarellitaiteen monipuolisuutta: Akvarelleja voi maalata useilla eri tavoilla, märällä ja kuivalla, tummaksi ja herkemmän vaaleaksi. Tekotavat ovat monet.
Akvarellitöiden lis&suml;ksi Kaj Smeds tekee kokeneena graafikkona serigrafiatöitä, joita Akvarellisalin näyttelyssä on esillä akvarellien ohella. Smedsin serigrafiasarjat ovat usein pieniä, korkeintaan kymmenen vedoksen sarjoja. Eniten hän keskittyy serigrafioiden tekoon kesällä aivankin käytännön syistä: Värien voimakas katku vaatii huolehtimaan tuuletuksesta ja pitämään ikkunat ja ovet auki.
Akvarellisalin näyttelyssä on esillä myös sekatekniikkateoksia, joiden maalattavan pohjan Smeds on käsitellyt etukäteen pienillä paperinpaloilla. Päälle hän on taiteillut silkkipainoväriä trasselilla, kaatanut ja valuttanut vettä sekä käyttänyt pensseliä. Tulos on seesteinen ja levollinen. Noilla sanoilla voikin kuvailla koko näyttelyn tunnelmaa. (Teksti: Silja Niinikangas)
Kaj Smedsin kotisivulle
Nova Botnia
13.9. - 14.10.2007
Pohjalaisten taiteilijoiden joukko perusti runsaat 50 vuotta sitten taiteilijaseura Botnian. Ajan kuluessa seura painui unholaan, mutta heräilee jälleen Mikolan akvarellisalin Nova Botnia -näyttelyn muodossa. Puheenjohtaja Tapani Tammenpään ansiosta uudelleen toimia alkanut seura koostuu konkaritaiteilijoista, jotka on jossain vaiheessa kutsuttu seuran jäseniksi.
Aikoinaan seuran perustivat nyt jo edesmenneet N´ndor Mikola sekä Per Olof Hjortell. Mikolan taidetta on mukana Nova Botnia -näyttelyssä. Muita osanottajia ovat Leo Ackley, Brita Asplund, Lars Höglund, Veli Ekroos, Jorma Haavisto, Juha Tammenpää, Tapani Tammenpää sekä Carl Wargh.
Taidenäyttelyn viimeisenä päivänä, sunnuntaina 14.10. Akvarellisalissa järjestetään yleisötilaisuus klo 14 alkaen. Yleisälle avoimessa tilaisuudessa pohditaan taiteen olemusta eri näkökulmista. Puheenvuoron saavat niin taiteilijat, kriitikot kuin yleisökin. Yleisöllä on myös oiva tilaisuus päästä esittämään taidetta koskevia kysymyksiä. Tilaisuuden pätteksi järjestetään vielä taidehuutokauppa. Tervetuloa!
Nándor Mikola - Omenapuunoksa ja muita kesäisiä akvarelleja
16.5. - 9.9. 2007
"Heinäkuu, silloin on niin vihreää, kaikki on pelkkää pinaattia!"
Tästä havainnostaan huolimatta Nándor Mikolan kesä on värikäs ja valovoimainen. Vaikka ehkä juuri heinäkuu ei ole antanut
Mikolan taiteeseen suurta väriloistoa, mutta muualta sitä on riittänyt.
Luonnon läsnäolo on keskeistä Mikolan taiteelle. Tässä näyttelyssä on esillä Mikolalle ominaisia kukka-aiheita pääasiassa
90-luvulta sekä tämän vuosituhannen puolelta. Taiteilija on myös käyskennellyt metsässä ja ikuistanut siveltimellään kesäisiä
koivuja ja ryteikköjä.
Olipa teema mikä tahansa, on Mikolan akvarelliteoksissa lähes poikkeuksetta raikkautta, kirkkautta ja valoa. Täydemmät, raskaammalla
värikerroksella syntyneet työt säilyttävät keveytensä tuoden samalla esille taiteilijan mielenmaisemien moninaisuuden.
Vanha Botnia -näyttely
18.2. - 29.4.2007
Syksyllä 1952 perustetun Botnia-ryhmän taidenäyttelyssä on esillä neljäkymmentä työtä neljältä eri vuosikymmeneltä.
Pääpaino on 50- ja 60-lukujen öljytöillä, mutta esillä on myös akvarelleja sekä veistoksia.
Näyttely koostuu Armas Vainion, Aini Lähdesmäen, Leo Lehtikannon, Pentti Uusikylän, Nándor Mikolan, Tellervo Töyryn, Arvi Mäenpään,
Aares Sallin, Matti Annalan, Veikko Takalan, Carl Warghin sekä Tea Helenelundin töistä.
Akvarellisalissa on lisäksi esillä pieni, pysyvä kokonaisuus Nándor Mikolan akvarelleja.
Nándor Mikola - Pohjalainen Maisema
9.5. - 27.8.2006
Professori Nándor Mikolan Sininen -näyttely muuttuu 9.5. lähtien Pohjalaiseksi maisemaksi. Pohjalainen lakeus on Nándor Mikolan taiteessa toisenlainen kuin esimerkiksi Nelimarkan tai Vionojan. Se on eloisa, kevyt ja liikkuva. Hänen lakeuskuvissaan on valoa ja hehkuvia värejä. Väriskaala on vastaväreissään sointuva. Mikolan lakeusmaisemissa on jotain samaa kuin Eemu Myntillä. Myntiltä Mikola saikin aikanaan perusteet, joiden kautta hän löysi oman tapansa maalata lakeutta.
Tunne on aina hänen maalaustensa lähtökohta. Liekö unkarilainen temperamentti osasyynä siihen, että hän valitsi akvarellin omaksi ilmaisukseen. Hän kuljettaa sivellintä varmoin ja nopein vedoin ja kirjoittaa näin lyyrillisiä kuvarunoja. Väri on hänen maailmansa. Se merkitsee hänelle enemmän kuin viiva tai muoto. Valo tekee maiseman värit.
Horisontti, johon maisemamaalaus usein perustuu, on Mikolan maalauksissa usein alhaalla. Taivas on korkealla ja antaa katsojalle rauhoittavan vaikutuksen. Valo on aina läsnä hänen maalauksissaan. Horisontin yllä taivas elää omassa valorytmissään. Joskus hänen taivasta tavoittaa puun oksa, joka jostain kohtaa pistää esiin antaen näin maisemaan syvyyttä.
Nándor Mikolan Pohjalainen maisema -näyttely on koottu viiden vuosikymmenen aikana syntyneistä maalauksista. Mikolan merimaisemat kuuluvat myös pohjalaiseen maisemaan. Niissä horisontin merkitys on vielä voimakkaampi. Mikola on joskus sanonut, ettei halua jäljentää maisemaa, vaan tuntea kosketuksen luontoon. Parhaat maisemat syntyvät pelkistämällä, jättämällä turhat pois ja ottamalla vain oleellisen mukaan. Näin ovat syntyneet Mikolan maisemat, jotka ovat hänen Akvarellisalissaan esillä elokuun loppuun saakka.
Tapani Tammenpää
Nándor Mikola - Sininen
26.10.05 - 30.4.2006
”Kaikki on sinistä!”, huudahtaa Nándor innoissaan alkaessaan esitellä uutta näyttelyään. ”Sininen, kaikki on sinistä, meri on sininen, meri on minulle tärkeä, taivas on sininen! Minä näin sinisiä unia, ja siitä syntyi tämä sininen näyttely.”
Mikolalle taiteessa tärkeintä on henki. Musiikin avulla Mikola eläytyy maalaamiseen, musiikki inspiroi häntä. Maalaaminen on kuin terapiaa, maalatessaan taiteilija ei ole kipeä eikä köyhä.
Nándor Mikolan Sininen on kokoelma niin villejä kuin seesteisiäkin maalauksia, joiden perusteemana on tuo viileyden ja rauhallisuuden väri, sininen. Osa teoksista on melkeinpä niin tuoreita, ettei maali ole vielä ehtinyt kuivua. Näyttelyn vanhimmat teokset ovat 90-luvun alkupuolelta, vaikka eihän niitäkään voi Nándor Mikolan pitkän ja tuotteliaan taiteilijanelämän tuntien vanhoiksi sanoa.
